Elämä edessä -albumin laulujen
tekstit
(Sonet 2001)
Kaikki sinusta muistuttaa
(säv., san. Samppa Komokallio)
meri tyyni on, piirtyy sineen loputon
pieni tuuli vaan tuo laulun mukanaan
sitä kuuntelen ja matkaa teen
kuin kuiskaten mulle kertoo sen laulaen
ja kaikki sinusta muistuttaa, meri, taivas kaukomaa
missä luonasi olla saan, kuinka sinua kaipaankaan
kun kaikki sinusta muistuttaa
lasku auringon värjää eteeni aallokon
siitä yksi vaan tuo laulun mukanaan
sitä kuuntelen ja matkaa teen
kuin kuiskaten mulle kertoo sen laulaen
ja kaikki sinusta muistuttaa, meri, taivas kaukomaa
missä luonasi olla saan, kuinka sinua kaipaankaan
kun kaikki sinusta muistuttaa
Illasta aamuun - Early in the Morning-
(säv. ja san. M. Leander, E. Seago, suom. san. Tuula
Valkama)
iltaan käy myös päivä tää,
yökin ilman unta jää
valvoo rauhaton ja yksin on
vihdoin huomaan aamun koittavan,
käy valo silmiin
öisen valvojan
kun avaan uuteen aamuun ikkunan,
sen uusin mielin teen
näänhän sun taas tänään uudelleen,
saan sinun kanssas viettää päivän
tään
mä aivan uusin silmin aamun nään
kun sinä pian luonain oot
jälleen kun sun luoksein saan,
löydän kaiken uudestaan
kello verkkaan käy ja sua ei näy
illan, yönkin pitkän unhoitan
ja tunnen onnen kaikkein
suurimman
kun sun mä huomaan vihdoin saapuvan
niin silloin kiirehdin
juoksen vastaan sua mä rakkahin,
tää aamu parhain aamu kesän lie
se yön ja illan kaipuun kauas vie,
nyt sinä luonain oot
vihdoin huomaan aamun koittavan,
käy valo silmiin
öisen valvojan
kun avaan uuteen aamuun ikkunan,
sen uusin mielin teen
näänhän sun taas tänään uudelleen,
saan sinun kanssas viettää päivän
tään
mä aivan uusin silmin aamun nään
kun sinä luonain oot
vihdoin huomaan aamun koittavan,
käy valo silmiin
öisen valvojan
kun avaan uuteen aamuun ikkunan,
sen uusin mielin teen
näänhän sun taas tänään uudelleen,
saan sinun kanssas viettää päivän
tään
mä aivan uusin silmin aamun nään
kun sinä nyt luonain mun oot
Kaipuun kyyneleet
(säv. Emppu Hällmark san. Kalevi Puonti)
jo kolme vuotta siitä mennyt on
kun lähdit kerroit olet rauhaton
sua valot maailman niin houkuttaa
et pysty yhteen muuttamaan
miksi mulle teet tän aina uudelleen
vaikka vuosia on mennyt palaan entiseen
missä oikein meet, vain kaipuun kyyneleet
susta muistoksi jäi vain tyhjää sydämeen
sun valokuvaas täällä katselen
sen takaa luen viestis himmenneen
vaik joskus täällä ehkä erotaan
ei kuole muistot milloinkaan
Kai vielä jäät –Flyg i väg-
(säv. Ilkka Tukia, san. Ulf Georgsson, Kaarina Tukia,
suom. san. Kalevi Puonti)
sade piiskaa ikkunaa kuin silloin ennen
lasin pintaan jättää kylmän kyyneleen
tänään kaikki selvis mulle vähitellen
minut aiot jättää yksin sateeseen
sitä väittää en mä vois että täydellistä ois
silti ymmärrät kai sen että sua mä tarvitsen
tämän suhteen muuttumaan vielä paremmaksi saan
anna aikaa mulle sua rakastaa
kai vielä jäät, kai vielä jäät
mun elämään, kai vielä yrittää
sä annat mun hetkisen niin näytän sulle sen
että ilman sua elää voi mä en
liian harvoin sitä tunteensa vain näyttää
kuinka toisen läheisyyttä tarvitsee
arjen kiireet kaikki ajatukset täyttää
liian harvoin sydäntänsä kuuntelee
sitä väittää en mä vois että täydellistä ois
silti ymmärrät kai sen sua tarvitsen
kai vielä jäät, kai vielä jäät
mun elämään, kai vielä yrittää
sä annat mun hetkisen niin näytän sulle sen
että ilman sua elää voi mä en
sä annat mun hetkisen niin näytän sulle sen
että ilman sua elää voi mä en
Saaren pienen rannalla
(säv. Jari Rönkkö, san. R. Mustaparta)
sen saaren pienen rantaan vein
tän tytön kauneimman mä päällä maan
mä pyysin häntä omaksein,
hän hymyili ja suostui kosintaan
pitkin hiekkarantaa me paljain jaloin juoksimme
oli ilta heinäkuun mitä ihanin
ja me rakastimme niin, sukelsimme unelmiin
lupaukset sinetöimme suudelmin
mä saanko koskaan uudestaan kuulla laulun aaltojen
mä saanko koskaan uudestaan tuntea sen rakkauden kesäisen
sen saaren pienen poukamaan
mä rakentaisin talon tytöllein
en päästäis luotain milloinkaan
sen virheen mä jo kerran tein
pitkin hiekkarantaa me paljain jaloin juoksimme
oli ilta heinäkuun mitä ihanin
ja me rakastimme niin, sukelsimme unelmiin
lupaukset sinetöimme suudelmin
mä saanko koskaan uudestaan kuulla laulun aaltojen
mä saanko koskaan uudestaan tuntea sen rakkauden kesäisen
Sinä, minä ja kuu
(säv, san. Samppa Komokallio)
katson ulos taivaalle, kaunis on ilta minulle
sen näen hiipuvan ja yön tulevan
nyt tiedän saapuvan
saavutko mun luokse kun kaikki nukkuu
vain silloin sinut nähdä saan
tunnetko mut vielä jos aistit hukkuu
taas milloin ollaan sinä, minä ja kuu
ilta jo yölle antautuu, maahan varjot sulautuu
on täydellinen tuo hetki ja sen
yön vietän lentäen
Kaipuun tuulia
(säv., san. Jukka Karppinen)
sä vielä muistatko kun hiekkatien reunaa sen joen
rantaan ennen kuljettiin
ja sitä natisevaa vanhaa puusiltaa, jonka alla me suudeltiin
ja sit kun faijas sai parempaa duunii, ne sut mukanaan kaupunkiin vei
ja me vannottiin kyynelsilmin, nämä hetket koskaan unohdu ei
on vain kaipuun tuulia jotka pohjoisesta puhaltaa
ne on kaipuun tuulia jotka nimeäsi kantaa saa
on vain kaipuun tuulia jotka pohjoisesta puhaltaa
ne on kaipuun tuulia jotka nimeäsi kantaa saa
on siitä vuosia vierinyt monta ja se siltakin jo
purettu lie
ei elämäni ollut oo onnetonta mut miksi aatokset luokses vie
ne pari vuotta sä kirjoitit mulle ja kerran lautalla me tavattiin
kai sitten sattui jotakin sulle, kyynelsilmin mulle kerrottiin
on vain kaipuun tuulia jotka pohjoisesta puhaltaa
ne on kaipuun tuulia jotka nimeäsi kantaa saa
on vain kaipuun tuulia jotka pohjoisesta puhaltaa
ne on kaipuun tuulia jotka nimeäsi kantaa saa
Sun maailmaan
(säv., san. Kari Montonen)
vanhan tanssilavan tutun nään, sen eteen pysäytän
palaa mieleen aika nuoruuden
muistan kuinka ihastunut vain mä sinuun olinkaan
jäin portin pieleen sua katsoen
haavekuvat täällä kesäilloin susta rakensin
sanotuksi saanut en vain mitä halusin
jälkeen vuosienkin tunnen vielä oudon kaipauksen
nyt peittyneet on harmaat seinät taakse koivujen
sun maailmaan vielä tahtoisin mä sukeltaa uudestaan
sun maailmaan taivaan siniseen kun liitää saan
luo sun maailmaan
vuodet vierivät mut mikään mielestä ei unhoon jää
tänään kuljen aikaan entiseen
jospa täällä elää voisin, nähdä tutun hahmos sun
saman onnen saisin uudelleen
kuulin sinun nousseen junaan pohjoisesta etelään
mä poikamieheksi jäin tänne elämään
oot kai naimisiinkin mennyt, vaan mä tiedä sitä en
junan äänet joskus kuulen niin kuin mua kutsuen
sun maailmaan vielä tahtoisin mä sukeltaa uudestaan
sun maailmaan taivaan siniseen kun liitää saan
luo sun maailmaan
Rakkauden jälkeen
(säv, san. Timo Kiiskinen)
yritin, kaiken tein mutta hän ei ymmärtänyt
kukkia aina vein mutta hän ei hymyillyt
odotin jotain sellaista jota ei olekaan
toivoin jotain sellaista jota ei voi toivoa
rakkauden jälkeen on joka päivä viimeinen
rakkauden jälkeen vain tyhjä sydän tietää sen
rakkauden jälkeen on joka päivä viimeinen
rakkauden jälkeen
ei ole sääntöjä rakkaudessa
on vain tunteita ja niiden varjoja
odotin jotain sellaista jota ei olekaan
toivoin jotain sellaista jota ei voi toivoa
rakkauden jälkeen on joka päivä viimeinen
rakkauden jälkeen vain tyhjä sydän tietää sen
rakkauden jälkeen on joka päivä viimeinen
rakkauden jälkeen
odotin jotain sellaista jota ei olekaan
toivoin jotain sellaista jota ei voi toivoa
rakkauden jälkeen on joka päivä viimeinen
rakkauden jälkeen vain tyhjä sydän tietää sen
rakkauden jälkeen on joka päivä viimeinen
rakkauden jälkeen
Kulkuriveljeni Jan
(säv. Tapio Rautavaara, san. Asser Tervasmäki)
minun veljeni Jan oli kulkuri vaan
kodin hylkäsi hän sekä maansa
kaiken jätti hän sen, oli onnellinen
kun vain soitella sai kitaraansa
kotitölli niin ahdas ja harmaja on
sydän täällä on raskas ja laulamaton
minä ymmärrän sen miten onnellinen
ol´ mun kulkuriveljeni Jan
minun veljeni Jan halus tanssia vaan
siellä maantiellä tanssi on työnä
siksi lähti hän pois, että soitella vois
näin hän selvitti sen sinä yönä
täällä painavat huolet mun askeliain
niiden vuoksi se askele raskas on ain
minä ymmärrän sen miten onnellinen
ol´ mun kulkuriveljeni Jan
minun veljeni Jan iloluontehellaan
tytöt hurmasi täällä ja tuolla
vaikka minnekä vie veli veikkosen tie
ol´ häl´ ystävä ain joka puolla
minä luota en lempehen tyttösien
minut petti mun rakkaani ainoakin
minä ymmärrän sen miten onnellinen
ol´ mun kulkuriveljeni Jan
minun veljeni Jan palas vihdoinkin vaan
oli vuodet jo uurteita luoneet
niin kuin olleet jo ois kaikki laulunsa pois
siellä maanteiden mutkissa kuolleet
kotitölli se sittenkin turvaisin on
se on ahdas mutta ei rakkaudeton
minä ymmärsin sen, olin onnellinen
vaan ei ollut mun veljeni Jan
vaan ei ollut mun veljeni Jan
vaan ei ollut mun veljeni Jan
Vielä joskus, vielä jossain
(säv., san. Kai Jämsä, Petri Auer, Veli-Matti Jämsä)
sulle vielä tämä yhden runon rustaan
sinne piiloon, väliin noiden rivien
kaipuun suuret tunteet puen sävyyn kaiken kertovan
koska muuten niitä sanoa voi en
sua miettien nyt vaellan ja haaveillen istun yksin
aatoksissain
jos vielä joskus saan sua rakastaa en päästäis koskaan
viereltäni
jos vielä jossain saan sut mä omistaa kokonaan
nyt niin hiljaa sisälläin mun sydän huutaa
kaiken laitan mukaan näiden säkeiden
vaikken sanomaani ilmoille mä saakaan kuuluttaa
toivon että silti ymmärtäisit sen
sua miettien nyt vaellan ja haaveillen istun yksin
aatoksissain
jos vielä joskus saan sua rakastaa en päästäis koskaan
viereltäni
jos vielä jossain saan sut mä omistaa kokonaan
ehkä joskus, ehkä jossain kaikki unelmat saan todeks
muuttumaan
silloin olet kainalossain, meiltä ei tuu koskaan mitään puuttumaan
jos vielä joskus saan sua rakastaa en päästäis koskaan
viereltäni
jos vielä jossain saan sut mä omistaa niin pitäisin vain lähelläni
jos vielä joskus saan sua rakastaa en päästäis koskaan viereltäni
jos vielä jossain saan sut mä omistaa kokonaan
Elämä edessä
(säv. Reijo Anttila, san. Lasse Wikman)
usva aamuinen pellot peittää,
sitten verhon lämpö pois heittää
piirtyy taivas tyynessä vedessä,
koko elämä on tänään edessä
poika hetkeksi levähtämään käy,
hän odottaa vaan tyttöä ei näy
taivaal on vielä hauras kuu,
se hiipuu auringon säteistä
missä onkaan tuo naurava suu
joka kokonaisen tekee heistä
kauniimpaa ei tiedä hän
kuin kesän viipyvän illan
suojan suloisen hämärän
ja tuoksut niittyvillan
aina uudestaan niihin rakastui
ja muistoon vaikka luonto lakastui
tuttuun tuoksuun sitten havahtuu,
niitä elämään yksi vain mahtuu
hän silmänsä avaa hymyillen,
toinen huomannut kaukaa on sen
tulee tyttö nauraen pojan luo,
hänelle keltaisia kukkia tuo
sen poika sydämeensä tallettaa,
siinä kuvassa tuttu laulu soi
aikojen päästäkin mieleensä saa tuon hetken,
jonka toinen antoi
kauniimpaa ei tiedä hän
kuin kesän viipyvän illan
suojan suloisen hämärän
ja tuoksut niittyvillan
aina uudestaan niihin rakastui
ja muistoon vaikka luonto lakastui
|