Kuin Olavi Virta -albumin laulujen
tekstit
(Sonet 2000)
Tummukaa varjot vain
(säv. Jussi Rasinkangas, san. Matti Laasonen)
Levoton yö taas aamuun asti,
sydämein lyö rauhattomasti
unien tie löydy vain ei,
muistot valvottaen eiliseen vei
Tummukaa varjot vain, muistot loistaa
tummukaa varjot vain, yön tuuli toistaa
tummukaa varjot vain, unen näin antaa
siivin auennein mut syliis kantaa
Levoton yö, kuin harso musta
tähtien vyö, ei lohdutusta
sieluni saa, mua varjostaa
tunne etten sua voi unohtaa
Tummukaa….
Levoton yö, vain tuuli huokaa
suruni työ vie ehkä aikaa
uneni mun haihtuvat kun
hetken näin mä jälleen vierelläin sun
Tummukaa….
Kuin Olavi Virta
(säv., san. Kalevi Puonti)
et usko miltä se tuntuu kun sun kuvasi lehdessä näin
sinun miehes ja valkoinen huntu, olit morsian, miettimään jäin
on kuin puukkoa haavassa kiertäis, kuvan kaivan mä laatikostain
istun laidalla kappelin aidan, farkkutakkis on hartioillain
se oli kesä ja kuutamoilta, lavatanssit ja haitari soi
lauloin korvaas kuin Olavi Virta, vielä naurusi kuulla mä voin
se oli kesän kauneinta aikaa, tuoksui tuomet ja kirsikkapuu
minkä tunteen se sai minuun aikaan, kesäyö ja naurava suu
kesän yhdessä kuljimme kerran, muistot siitä ei
himmetä voi
vaikka kesti vain hetkisen verran onni, en sitä antaisi pois
vain kesän tää onnemme kesti, junas lähti mä katsomaan jäin
kestä onni ei tää ikuisesti, sinä lähdit mä kaipaamaan jäin
se oli kesä ja kuutamoilta, lavatanssit ja haitari soi
lauloin korvaas kuin Olavi Virta, vielä naurusi kuulla mä voin
onni täällä on meille vain lainaa, muistot kauneimmat kuitenkin sain
tuli syksy, mä luoksesi kaipaan, kesä häivy ei tää muistoistain
Kultamaa
(säv. Timo Luukkanen, san. Pekka Eronen)
mä kauaksi kiersin ja onnea hain
sen läheltä löysin sittenkin
kun valvoa aamuun sun kanssasi sain
mä taivaani silloin tunnistin
järven ylle kun aurinko nousee, niityt keltaiset
hehkua saa
poutapilvet kun taivaalla kulkee, siinä on mulle kultamaa
kun sä viivyt mun vierelläin pitkään näämme ikuisten metsien taa
sitä ei voita rikkaudet mitkään, siinä on mulle kultamaa
on kesämme täällä, se päättynyt ei
vaan sydäntä kahta lämmittää
se yhdisti meidät ja rannalle vei
se silmissäs vielä kimmeltää
Syystuuli
(säv. Jari Rönkkö, san. R. Mustaparta)
syystuuli puhaltaa, vie puiden lehdet mukanaan
toivoin että saapuis hän joka vei mun sydämen
mut hiljaa vaikertaa tuuli vain
ei koskaan saavu mun rakkaimpain
syysilta tummenee, tähdet syttyy taivaalle
syystuuli puhaltaa se laulaa vanhaa lauluaan
pieni sydän sykkii toivoa joka pian katoaa
mut hiljaa vaikertaa tuuli vain
ei kerro missä on rakkaimpain
syysilta tummenee, kuu on noussut taivaalle
syystuuli puhaltaa, vie puiden lehdet mukanaan
toivon että muistais hän poikaa kylmän pohjolan
mut hiljaa vaikertaa tuuli vain
ei vastaa kaukainen rakkaimpain
syysilta tummenee, tähdet syttyy taivaalle
muistan niityn vihannan, muistan hymysi kauneimman
jonka kerran mulle soit, oot mennyt kauas pois
Ajoin halki kesä-Suomen
(säv. Jukka Karppinen, san. Jouni Hagström)
suvi saapui suloinen ja halki Suomen reissaan
väki maalaistalojen on arkiaskareissaan
tori pikkukaupungin jo aamuvarhain herää
tyttö kahvikioskin, hän kaikki katseet kerää
ajoin halki kesä-Suomen huumaantuen tuoksuun tuomen
näin ne laajat heinäpellot, pientareilla kissankellot
unohtaen arjen huolen ajoin halki kesä-Suomen
Latomerta seilasin, ja taivaankantta soutaa
kesän pilvi valkoisin, se ennustelee poutaa
tanssipaikan liepeillä on suven tangokansa
poika lavan vierellä kai etsii rakkaintansa
ajoin halki kesä-Suomen huumaantuen tuoksuun tuomen
näin ne laajat heinäpellot, pientareilla kissankellot
unohtaen arjen huolen ajoin halki kesä-Suomen
tanssipaikan liepeillä on suven tangokansa
poika lavan vierellä kai etsii rakkaintansa
ajoin halki kesä-Suomen huumaantuen tuoksuun tuomen
näin ne laajat heinäpellot, pientareilla kissankellot
unohtaen arjen huolen ajoin halki kesä-Suomen
Hän sua niin rakastaa
(säv. Jukka Karppinen, san. Jouni Hagström)
hän sua niin rakastaa, sen miksi torjut taas
niin viiltää sydän tää, vain sun katsees jää
hän sua rakastaa, ei missään voimaa suurempaa
sen arvon silloin näät, jos yksin jäät
pois lähdet taas vaikka kyynelten mereen hän hukkuu
sä uskot vaan, häntä kohtaan sun tunteesi nukkuu
et kuitenkaan teoin loukata saa sydämettömin
et sanoin jäätävin sä rakkauttaan
hän sua niin rakastaa, sen miksi torjut taas
niin viiltää sydän tää, vain sun katsees jää
hän sua rakastaa, ei missään voimaa suurempaa
sen arvon silloin näät, jos yksin jäät
kai luulet niin, jotain kauniimpaa huominen toisi
vaan unelmiin miksi vaivut kuin häntä ei oisi
sua palvoviin silmiin katselet kuin tuntemattomaan
vaik´ tunteen hältä saat sä aidon niin
hän sua niin rakastaa, sen miksi torjut taas
niin viiltää sydän tää, vain sun katsees jää
hän sua rakastaa, ei missään voimaa suurempaa
sen arvon silloin näät, jos yksin jäät
Aurinko
(säv., san. Samppa Komokallio)
kuljen katuja kaupungin askelin niin hiljaisin
luokses tänään kulkisin
havahdun ääniin talojen, ne kertoo tarinaa askelten
yötä luonas tänään vietä en
valoaan jo loistaa vois, jo aamun koittaa sois
mun taivaan lois aurinko
minut yöhön kadonneen, kotiin vietkö eksyneen
missä olet mun aurinko
varjon huomaan pysähdyn, viittaan yön nyt kääriydyn
ja tunteisiini käperryn
tää on hetki sellainen, yksinäisten sielujen
taas kuulen äänet askelten
Niin paljon tyttöjä
- Nu kommer flickorna -
(säv., san. T.Norell - J.Thunqvist, suom. san. Kalevi Puonti)
koko talven ikävöin kesää muistellen
olin melkein unohtanut sen
nuo kaikki kauniit vartalot jotka rannalla silloin näin
jopa uniin ne saapui yllättäin
taas saapuu tyttöjä, paljon tyttöjä
kaikki kauniita ja viehkeitä
katsoo minne vaan aina nähdä saan naiset nuo
kylmään veteen meen, hiekkaan mahalleen
auta ei, en tiedä mitä teen
antaa paistaa vaan, täällä katsellaan ihaillen
vaikka vasta aamu on, oon jo voimissain
hyvän paikan hietikolta hain
koko päivän makailen, poltan olkapäät
minne vain mä katson naiset nään
taas saapuu tyttöjä, paljon tyttöjä
kaikki kauniita ja viehkeitä
katsoo minne vaan aina nähdä saan naiset nuo
kylmään veteen meen, hiekkaan mahalleen
auta ei, en tiedä mitä teen
antaa paistaa vaan, täällä katsellaan ihaillen
Leskenlehtiä
(säv. Jarmo Tinkala, san. Kalevi Puonti)
runon tään sulle laitan, tunteella tein mä sen
kukan tään mukaan taitan ne yhteen solmien
sinun vain tahdon tietää ennen kuin aika rientää
susta öisin unta nään kun tanssimme yhteiset häät
kun säteitään kevät antaa, sulaa jää
niin leskenlehden hento varsi nostaa pään
kukka niin vaatimaton tullessaan tuo auringon
saman tunteet tuot sinä mulle kaunein tyttö Tornion
kimpun tään sulle poimin portailles laitan sen
itseäin taaskin soimin kun poispäin kävelen
miksen voi sulle soittaa, pelkoain vihdoin voittaa
toivon rinnallain sut nään kun tanssimme yhteiset häät
Siellä mansikat kukkii
(säv. Hans Grox, san. Jorma Toiviainen)
sydän ihmisen jää aina jonnekin
kesti vuosia ennen kuin sen ymmärsin
vaikka kauniita seutuja nähdä mä sain
en sun vertaistas löytänyt vain
siellä mansikat kukkii ja pihlajapuu
niiden ylle kuin kruunuksi kaareutuu
siellä mansikat kukkii ja vehreä maa
minut tuoksullaan saa rauhoittaa
koskaan niin allapäin en mä olla vois
ettei paikka tuo pyyhkisi murheita pois
siellä hetken saan olla taas onnellinen
kanssa muistojen niin rakkaiden
siellä mansikat kukkii ja pihlajapuu
niiden ylle kuin kruunuksi kaareutuu
siellä mansikat kukkii ja vehreä maa
minut tuoksullaan saa rauhoittaa
Pyyhit pimeyden pois
(säv. Timo Luukkanen, san. Pekka Eronen)
sul on aurinko silmät, sul on poutainen suu
vaikka talvea kohti vieris maailma muu
elämä aivan ilman sua kaamosaikaa ois
mut silloin sä saavut, pyyhit pimeyden pois
kun on kaduilla kylmää, sade peittää maan
pelkkä hymysi riittää mun päiväni pelastamaan
synkeät pilvet yllä pään pitkän illan tois
mut silloin sä saavut, pyyhit pimeyden pois
tahdon luonasi olla, tahdon sua rakastaa
kun mä kanssasi kuljen, sulaa sydänkin saa
varjojen maille jotkut muut johdattaa mut vois
mut silloin sä saavut, pyyhit pimeyden pois
kun on kaduilla kylmää, sade peittää maan
pelkkä hymysi riittää mun päiväni pelastamaan
synkeät pilvet yllä pään pitkän illan tois
mut silloin sä saavut, pyyhit pimeyden pois
luotko taas sinitaivaan mulle kimaltamaan
teetkö valkean linnun sinne nousemaan
kun on kaduilla kylmää….
Saat minut
(säv., san. Timo Kosonen)
mä sulle antaa nyt muuta voi en
kuin koko syömmeni rakkauden
mä sulle tuoda voin tunteeni vain
ne jotka rintaani Luojalta sain
ei olla rakkaita kullasta maan
me ollaan rikkaita kun suudellaan
en sulle lahjoita maita en taivaita
sä minut saat kokonaan
mä sulle antaa nyt muuta voi en
kuin koko syömmeni rakkauden
kun tämän onnen nyt kanssasi jaan
en mitään muuta mä tahtoisikaan
ei olla rakkaita mullasta maan
me ollaan rikkaita kun suudellaan
en sulle lahjoita maita en taivaita
sä minut saat kokonaan
Naapurin tyttö
(säv. Jarmo Tinkala, san. Kalevi Puonti)
kun muutti tyttö naapuriini, toivoin vain, onnen sain
öisin hän saapui unelmiini, haaveissain sut omakseni hain
tanssimaan lavalauantaina innokkaina pyöräiltiin
luulin ett´ olit minun aina kotiportille sua kun saattelin
öisin hän saapui unelmiini, haaveissain sut omakseni
sain
mut yksin jäin vain haaveisiini, pois muutti tyttö
kaupunkiin
sanoi vain, saa mulle kirjoittaa vaikkei antanut osoitettakaan
on nyt jo vuosi kulunut, kai mulle jostain suuttunut
miks et voi mulle kirjoittaa, sun pyörääs taluttaa mä tahdon uudestaan
kun muutti tyttö naapuriini, toivoin vain, onnen sain
öisin hän saapui unelmiini, haaveissain sut omakseni hain
vaikka sua rakastin mä aina, pelkkä laina olit vain
tarua kuin Suomi-filmiraina, siltikin mä luokses tahtoisin
mut jäin vain yksin haaveisiini, muutti pois tuo tyttö kaupunkiin
on nyt jo vuosi kulunut, kai jostain mulle suuttunut
miks et sä voi nyt mulle kirjoittaa, yhteen voisimme muuttaa asumaan
mut yksin jäin vain haaveisiini, pois muutti tyttö kaupunkiin
sun vuoksi teen mä mitä vaan, jos saisin uudestaan sut minut huomaamaan
kun muutti tyttö naapuriini, toivoin vain, onnen sain
öisin hän saapui unelmiini, haaveissain sut omakseni hain
tanssimaan lavalauantaina innokkaina pyöräiltiin
luulin ett´ olit minun aina kotiportille sua kun saattelin
öisin hän saapui unelmiini, haaveissain sut omakseni
sain
Lapin kesä
(säv. Perttu Hietanen ja Taisto Wesslin, san. Eino Leino)
lapissa kaikki kukkii nopeasti
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin
tuon usein tuntenut oon raskahasti
kun katson kansan tämän vaiheisiin
miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen
miks meillä niin on monta mielipuolta
ja vähän käyttäjiä kanteleen
miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, miestä toiveen tosiaan
miest aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa
muualla tulta säihkyy harmaahapset
vanhoissa hehkuu hengen aurinko
meill´ ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo
ja minä itse, miksi näitä mietin
se merkki varhaisen on vanhuuden
miks seuraa käskyä en veren vietin
vaan kansain kohtaloita huokailen
on vastaus vain yksi: lapin suvi
sit´ aatellessa mun mielein apeutuu
on lyhyt lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu
mut pitkä vain on talven valta, hetken
tääl´ aatteet levähtää kuin lennostaan
kun taas ne alkaa tuon aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen lapinmaan
oi, valkolinnut, te vieraat lapin kesän
te suuret aatteet, mä teitä tervehdän
oi, tänne jääkää tänne tehden pesän
jos muutattekin maihin etelän
oi, oppi ottakaatte joutsenista
ne lähtee syksyin, mut palaa keväisin
on meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin
havisten halki ilman lentäkäätte
tekoja luokaa, maita valaiskaa
kun talven poistuneen te täältä näätte
ma rukoilen, ma pyydän, oi palatkaa
|