Seisovaa vettä -albumin laulujen tekstit
(Magnum Music 2009)

Seisovaa vettä
(säv. Petri Somer, san. Lasse Wikman)

Laskeva aurinko valon leikkaa joka pellolle lankeaa
kuljen pohtien sitä seikkaa milloin onni mut kiinni saa

Havahdun niitetyn heinän tuoksuun, täyttää se aistit kokonaan
ajatus lähtenyt on jo juoksuun, annan kauas sen viedä vaan

Katson korkealta taivaan kannen alta
kaiken kaukaa näen jotain ymmärtäen
olen tunteet oppinut salaamaan
enkä alkulähteille palaamaan nyt tajuan lopulta että
on turha tuskaa sisään padota, ei aika sitä sieltä kadota
on kaikki kuin seisovaa vettä

Harsoiset unelmat kokoon kerään, tahdon oppia löytämään
enkä vain huudella onnen perään, muuten vangiksi tänne jään

Havahdun...

Katson korkealta...

Vaikka maailma joskus satuttaa
tänään virttyneet kielet soida saa

Katson korkealta...



Onnen tähti-ilta
(säv. Samppa Komokallio, san. Heikki Salo)

Lähtisitkö tyttö sievä kanssa nuoren virman pojan
päivän päähän kuuta katseleen

Shampanjasta, suudelmista, unelmista, untuvista,
onnen tähti-illan meille teen.

Lähtisitkö, suostuisitko,
suukon mulle antaisitko

Ois onnen tähti-ilta, kuu ja taivaan kaarisilta,
sois sydämessä tuhat pientä unelmaa !

Ois onnen tähti-ilta, tuuli tuoksuis suudelmilta!
Tuu mukaan, näytän missä meitä odottaa
ihanin onnen ilta,
ihanin onnen ilta

Lähtisitkö neito nuori jos mä pyydän rohkeasti
retkiluistimilla rakkauteen

Tehtäis kuvaa peiton alla ihoon sormituntumalla,
kuvaa ihmisestä ihmiseen

Lähtisitkö...
Ois onnen...

Yksin on niin kylmä olla, koirat haukkuu kuutamolla,
paleltuu mies kotimatkallaan
Lähtisitkö tyttö sievä kanssa nuoren virman pojan
lämmönantajaksi maailmaan

Ois onnen...



Piikkilankaa
(säv., san. Samppa Komokallio)

luen toisinaan kirjeen uudestaan
luen aina sen vaikka tahtois enää en
siinä sanotaan takaisin en saa
sua nyt tai ehkä milloinkaan

näen pisaran yhden tippuvan
näen vielä sen vaikka tahtois sitä en
siihen tahrautuu sanat kaikki muu
häviää mutta silloin havahdun

niin paljon vaintahdoin rakastaa
sydämeeni sain piikkilanka-aitaa aina kasvattaa
on turhaa kaikki tuo nyt sattuu piikit nuo
eikä silloin haavat arpiakaan luo
ei piikkilanka-aidat rauhaa mulle suo

sua kiittää saan annoit rakastaa
sua vieläkin vaikka jatkaa tahtoisin
tunne loputon tähän päättyvä on
ehkä niin vielä nousee voimaton

niin paljon vain...

näen pisaran yhden tippuvan
näen viimeisen…

niin paljon vain…ei piikkilanka-aidat rauhaa koskaan tuo



Hauraalla jäällä
(säv. Petri Somer, Sebastian Rejman, san. Lasse Wikman)

Kuljen teitä tuttuja, mietin niitä juttuja
jotka jäljen jättivät minuun
lapsuuteni puistoja, paikat täynnä muistoja
muistan miten rakastuin sinuun

Täältä piti lähteä kohti omaa tähteä
sillä tiellä olen yhä vaan

Kuiskaus tuulen muistot minut tavoittaa
ja jälleen kuulen tutut äänet kauempaa
olen taas täällä hauraalla jäällä
tarrautuen siihen unelmaan
jonka vielä joskus kiinni saan kiinni saan

Aion läpi kulkea vanhat ovet sulkea
menneisyyden halki tie johtaa
on nyt tullut aika tuo tasan laittaa tilit nuo  
mieli muistot kipeät kohtaa

Täältä piti lähteä...

Kuiskaus tuulen...

Kanssa huomisen eilinen kättä lyö
hiljaa taakkoja vanhoja sielu syö
ja askel kerrallaan se puhdistuu

Kuiskaus tuulen...



Noin kaunis
(säv. Olli Leppänen, san. Kyösti Mäkimattila)


Nuo kasvot olen nähnyt aiemmin
saman lailla ohi kuljit silloinkin
vilkaisit kuin sattumalta, hymyilit ja katosit
nyt olen täällä joka ilta, jos vielä tulisit.

Noin kaunis, etkä minun kuitenkaan
noin kaunis, kuinka osaat ollakaan.
Yhden katseen, ehkä hymyn, niillä jälleen jaksaisin.
Se kaikkein rakkain sinulle vain olla tahtoisin.

Kunpa voisin kääntää sivun seuraavan.
Josko siinä puheillesi uskallan.
Kertoisin mun maailmasta, siitä mitä tahtoisin.
Etten pääse irti susta, olet unissanikin

Noin kaunis, etkä minun kuitenkaan,
noin kaunis kuinka osaat ollakaan.
Pari sanaa, kosketuksen, niillä kauas kulkisin.
Jos voisin, sulle kaiken antaisin.

Noin kaunis, etkä minun kuitenkaan
noin kaunis, kuinka osaat ollakaan.
Yhden katseen, ehkä hymyn,
niillä jälleen jaksaisin.
Se kaikkein rakkain sinulle vain olla tahtoisin.



Vuoksesi sun
(säv., san. Markus Salo)

Ilta on hiljainen, sun katsees kertoo sen
Sä tiedät taas mun lähtevän
Tää tunne polttaa mua, mä nyt jo kaipaan sua
Vaikka vielä en lähde minnekään

Kaiken luovuttaisin….vuoksesi sun

Mä huudan tuuleen , kaipuuni kauas pois
En päivääkään ilman sua, täällä olla vois

Mä huudan tuuleen kaipuuni kauas pois
En päivääkään ilman sua, ehjä olla vois

Tuntuu niin raskaalta, taakka mun harteilla
Tahtoisin joskus unohtaa
En mieti huomista, nyt ollaan valveilla
Tää yö on aikaa meillä vaan

Kaiken luovuttaisin….vuoksesi sun

Mä huudan tuuleen , kaipuuni kauas pois
En päivääkään ilman sua, täällä olla vois

Mä huudan tuuleen kaipuuni kauas pois
En päivääkään ilman sua, ehjä olla vois

Kaiken luovuttaisin….vuoksesi sun
En enempää pyytää voi, kuin rakkautes sun.

Mä huudan tuuleen...



Haaveet vaihtuu
(säv. Samppa Komokallio, san. Pilke Salo)

Kaupunki taakse jää aamuun niin särkevään,
edessä aurinko odottaa mua jo.
Voimaa on uskaltaa viimeinkin luovuttaa,
lähteä jatkamaan kaistaa oikeaa.

Uskonut en mä ois tahdon tuulettaa sut pois

Sinä olit mulle se, jolle kuvittelin sormuksen,
Vielä sen toiselle ojennan, saatpa nähdä sen
Minä olin sulle se, jolle kuvittelit yhteisen
maailman, joka tässä mullistuu, haaveet vaihtuu

Voimaa on irrottaa muistoja kuitenkaan
tahdo en unohtaa, niitä hukkaisi en.
Sua mä nyt aattelen, rattiin kun nojailen
minua vain raapaisit pintaan sydämen.

Naarmuja tahdo en, tahdon oikean rakkauden

Sinä olit mulle se...



Lento kahden joutsenen
(säv., san. Tommi Seikola &
Pekka Tervahartiala )

On kuva pöydän päällä pölyinen, se haalistua saa.
Silti pölyn alta välittyy, se kuinka pelottaa.
Hermostuneina kumpikin miettii tulevaa.
Vielä hauras lupauksemme, miten vaikea on sitä lunastaa

On siitä vuosikymmen aikaa kun he vapauttaa
uskalsivat kaiken itsestään luottaen unelmaan.
Jälkeen vuosien kun oppivat he uskomaan,
et aika pelot tuhoaa, ja vallan rakkaudelle luovuttaa.

Alkoi lento kahden joutsenen, niille tuulet puhaltaa.
Ilman karttaa joutuvat vain vaistoihinsa luottamaan.
Alkoi lento kahden joutsenen, niille tuulet puhaltaa.
Nyt aura kahden vapaan valkoisen saa mennä minne vaan.

Siivet toisen joutsenen jos alkaneet on aristaa,
rakkaus ensiavun antaa, aika loput parantaa.
Haikeita sieluja he voivat lohduttaa,
kun kauniin rakkaustarinansa koko maailmalle paljastaa

Alkoi lento...





Tyhjää elämää
(säv., san. Sari Matala)

Kunpa olisin osannut paremmin
valita ne sanat, joilla loukkasin
ja sinä oisit vielä siinä etkä jossain kaduilla.

Mutta niinhän tässä aina käynyt on
se on tuttu kaava, kierre loputon
ja minä olen vielä tässä enkä osaa luovuttaa.

Ei tää edes satu enää.
Tiedän, me huomennakin näytellään

Tätä tyhjää elämää ja kädet kaulaan kierretään
vannotaan yhteen ääneen, ei toisiamme koskaan jätetä.
Tätä tyhjää elämää maailman loppuun asti kärsitään
katsotaan kumpi kestää jos peli poikki täytyy viheltää.

Kunpa osaisin selittää paremmin
valita ne sanat, joilla kertoisin
ja sinä oisit aikaa sitten saanut vapauden minusta.

Mutta niinhän tässä aina käynyt on
meistä kumpikin on aivan voimaton.
Jokin kummallinen taika saa meidät aina jatkamaan.

Ei tää edes satu enää...

Tätä tyhjää elämää …





Rakkauden
(säv., san. Tuomas Lehto)

sua katselen, kuin jälkeen ensimmäisen illan yhteisen
en pettymystä tunne, mutta kaipauksen, jonka vuoksi kulkis yli vuorien
mun tieni vie luotas kauas tuonne susirajan taa
tiedän, mikä aina jaksamaan mut saa
mistä löytyy vihreimmillään pihamaa

rakkauden, kanssas minä löysin uudestaan
uskoa nyt saatan tulevaan
Vierelläsi kulkea kun saan

jos arjen tie toisistamme meidät eroon viedä voi
nousee tuhkasta se tunne joka loi rakkautemme
ja se ikuisesti soi

rakkauden...

en luotas tahdo mennä pois
vaikka vaikeetakin ois tiedän mä sen
en luotas tahdo mennä pois
niin en elää vaan vain vois tiedän mä sen

rakkauden...



Muistojen niityllä
(säv. Olli Leppänen, san. Kyösti Mäkimattila)

Kesäiltaan kulkee tyttö harsomekossaan,
kukkaseppele tuo hänellä on yhä hiuksissaan.
Katse harhailee ja mieli on niin levoton,
sen sydän kertoo tahdillaan, jotain yössä on.

Jossain toisaalla on poika yhtä neuvoton
valvoo vielä vaikka nousee säteet aamuauringon.
Yötä yhteistä ja tyttöä hän muistelee
ja samaan aikaan molemmat silloin aattelee:

Tuolle niitylle, rakkain, silloin kuljettiin,
rastas soitti huiluaan, aamuun tanssittiin.
Soinnut tummat meille vaikka kertoi sen
tää yömme yhteinen on yömme viimeinen.

Tuolla niityllä, rakkain, usein viipyilen
kuin kuva kerrallaan meitä kauan katselen.
Silloin hetkeksi voin kaiken unohtaa
kun tuolle niitylle muistot kuljettaa.

Melkein niin kuin ennenkin tuo niitty vielä on
se kesän hehkuun syttyy kosketuksesta vain auringon.
Sinne rastas yhä öisin kutsuu soitollaan
kun laulun muistojen se soittaa huilullaan.

Tuolle niitylle, rakkain, silloin kuljettiin…

takaisin